Heipsan! Täällä ruudun takaa kirjoittelee 15-vuotias tytteröinen. Hevosten lisäksi tykkään valokuvaamisesta sekä lukemisesta. Kotona minulla on lemmikinä 6-vuotias marsuherra Juuso.
Ratsastuksen aloitin 6 vuotiaana Luvian Ratsastuskoululla (nykyään eri omistajat ja suurin osa hevosista vaihtunut). Kyseisessä paikassa ratsastin noin 7 vuotta, tosin alussa ratsastin puolituntia kestävällä talutustunnilla ja sen jälkeen kävin joka toinen viikko täyspitkällä tunnilla. Noin neljä vuotta sitten aloin sitten käymään joka viikko. Pitkään ratsastukseni ei oikeastaan kehittinyt mihinkään suuntaan. Siskoni, joka myös ratsastaa valitti minulle jo pitkään että tallia pitää vaihtaa, sillä kukaan ei pysty oppimaan 8 hengen tunneilla mitään. Kyllä minäkin sen jo silloin tajusin, mutta olin kai liian kiintynyt paikan hevosiin eikä tässä lähiseudulla ollut parempiakaan paikkoja.
Kesällä 2009 siskoni sitten pakotti (no joo pakotti ja pakotti) minut osallistumaan Lavian Ratsastuskeskuksen yleisleirille. Leiri muutti käsitykseni ratsastukseen täysin. Tajusin, että kaikki nämä vuodet olin vain matkustanut hevosen selässä eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä hyvästä istunnasta, kääntämisestä, pysäyttämisestä yms. Viikon aikana opein varmasti enemmän kuin koko "ratsastusurani" aikana.
Leirin jälkeen aloin sitten puhua vanhemmilleni tallin vaihdosta. Aluksi ne eivät meinanneet suostua sillä tallin tunnit olivat paljon kalliimpia ja matkaakin enemmän. Lopulta he sitten suostuivat ja nykyään siis Laviassa käyn ratsastamassa kerran viikossa ja silloin tällöin viikonloppuna "töissäkin".
Tasoni on tällä hetkellä varmaan n. HeB tasolla ja ratana olen hypännyt metriä. Myös heikkoon istuntaani olen saanut paljon apua Centered Riding tunneilla joita tallillamme pidetään silloin tällöin.
Ratsastajana pyrin olemaan tehokas ja käyttämään tunnin hyvin hyödyksi. Laiskat ja tahmeat hevoset saavat ihoni kananlihalle. Tykkään paljon pienistä ja ketteristä hevosista ja poneista. Harmikseni Lavialle ei ole tällä hetkellä yhtään ponia ja olen joutunut ratsastamaan vaaaltavilla puoliverisillä. Ponit ovat myös minulle hieman parempia senkin takia, koska pituutta löytyy vain n. 154 cm eikä jalat riitä isojen hevosten ympärille.
Neea
Helou! Täällä ruudun takana on siis toinenkin tyyppi, eli minä, siis Neea! Olen 16-vuotias hevosista, valokuvaamisesta ja kaikenlaisesta käsillä tekemisestä kiinnostunut tyttönen. Kotoa meiltä löytyy kaksi kissaneitiä; Milli ja Minttu.
Ratsastusharrastukseni alkoi Luvian Ratsastuskoululla ollessani 6-vuotias. Siellä tuli ratsasteltua kerran viikossa ja toisinaan vain joka toinen viikko noin 8 vuoden ajan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ratsastustaitoni eivät kehittyneet tuon 8 vuoden aikan paljoakaan suuntaan jos toiseen. Monta kertaa olin lähellä lopettaa koko harrastuksen, loppuaikoina vain muutama hevonen oli sellainen, joilla edes uskalsin ratsastaa. Talleja käytiin testailemassa ympäri Satakuntaa, mutta kaikissa tuntui olevan jotain vikaa.
Kesäksi 2009 varasimme sitten aivan yllättäen Juulian isosiskon kannustuksella leirin Lavian ratsastuskeskuksesta. En ollut edes kuullut koko tallista ennen mitään ja minua jännitti suunnattomasti mennä kokonaiseksi viikoksi täysin tuntemattomaan paikkaan. Leiri muutti käsitykseni ratsastuksesta kokonaan. Opein sen viikon aikana aivan valtavasti, varmasti enemmän kuin sen kahdeksan vuoden aikana yhteensä!
Leirin jälkeen en olisi halunnut palata vanhalle tallille enää lainkaan. Samana syksynä otimme irtotunnin Lavialta ja silloin aloimme suostuttelemaan vanhempiamme tallin vaihtoon. Keväällä 2010 vaihdoimme sitten tallia ja värväsimme myös yhden hyvän ystävämme mukaan. Nyt olemme käyneet kolmen porukalla pienryhmätunnilla Lavialla vuoden ajan ja olen kehittynyt varmasti siinä ajassa todella paljon!
Tasoni on tällä hetkellä jotai HeB luokkaa ja esteitä olen hypännyt ratana metriä. Esteet eivät kuitenkaan ikinä ole olleet aivan se minun juttuni, vaan tykkään enemmän kouluratsastuksesta. :)
Ratsastajana yritän olla tarkka ja tehokas, mutta toisinaan olen ehkä hiukan "hidas" reagoimaan. Nykyään pidän reippaista, mutta kilteistä ja yhteistyöhaluisista hevosista. Jalkojeni pituuden vuoksi en voi enää ratsastaa poneilla ja siksi Sohvin selässäkin istun aina jossain takakaaren kohdalla, kun jalustimia pitää pitää niin lyhyinä..
Olemme tunteneet toisemme pienestä pitäen, koska olemme naapureita. Olemme käyneet aina samoilla talleilla ja samoilla tunneillakin ensimmäistä vuotta lukuunottamatta.
Sohvia ennen meillä oli Kingi-poni vuokralla, joka myös oli pienikokoinen lämminverinen. Se oli kuitenkin makuumme liian tahmea ja Neealle pikkaisen liian pieni, joten meillä oli kokoajan hakusessa uusi vuokraheppa. Pitkäaikaisena haaveena on aina ollut yhteinen hevonen. Leikkimielisenä tulevaisuuden haaveena olisi myös joskus perustaa oma talli.